maanantai 5. maaliskuuta 2012

Kohti kasvimaata

Viime kesänä kasvimaalla.
En olisi nuorempana ikinä uskonut, että innostuisin kasvimaan hoidosta

Ensimmäinen kasvimaa minulla oli muistaakseni 1995 tai 1996. Ensimmäisestä kasvimaasta muistan oikeastaan vain sen, että retiisejä ja sipuleita tuli paljon ja kyykin tihkusateessa harventamassa retiisejä inhoten koko harvennushommaa. Se oli muka kamalan työlästä, vaikka kasvimaa oli pieni, eikä retiisien määräkään päätä huimannut.

Sittemmin minulla oli kasvimaa muistaakseni vuosina 2002 ja 2006. Taas pyhästi vannoin, että pidän hyvää huolta kasvimaasta ja kitken sen säännöllisesti, mutta... Hävettää myöntää, että kasvimaa alkoi ajan myötä muistuttaa pöheikköä. Sen muistan, että ruiskaunokit kukoistivat ja sokeriherneitä tuli paljon.

Jostain syystä innostuin viime keväänä taas kasvimaasta ja tällä kertaa jopa kitkin sen säännöllisesti koko kesän ajan ja touhusin paljon sen parissa. En olisi silloin 1990-luvulla uskonut, mutta kitkeminen ja harventaminen on todella rentouttavaa puuhaa. Yleensä menin innoissani kasvimaalle, jopa tihkusateessa.

Kasvit viihtyivät vaihtelevalla menestyksellä. Sokeriherneitä olisi tullut paljon, mutta muutaman päivän aikana, kun olin poissa, ne olivat mystisesti kadonneet. Tukikepit olivat tyhjät, eikä kasvimaalla ollut mitään jälkiä, viereisiä kasveja ei ollut tallattu. Suurin osa herneistä oli kadonnut kuin savuna ilmaan, siis koko palkoja täynnä ollut kasvi oli hävinnyt varsineen. Kasvimaalla ei näyttänyt siltä, että siellä olisi kaivettukaan, eikä varsien kappaleita näkynyt missään. Tämä jää mysteeriksi. 

Ruiskaunokit kukoistivat taas ja porkkanoita tuli mukavasti. Ruohosipuli ja oregano kasvoivat hyvin. Kylvin siemenistä lisää ruohosipulia, mutta pettymyksekseni siitä tuli ohutta ja hentoa ja se sanan mukaisesti näytti ruoholta. Sellaista paksua ja tukevaa siitä ei tullut kuin paikalla jo ennestään kasvaneesta ruohosipulista.

Sipulit kasvoivat huonosti, samoin nauriit. Maa taisi olla pakkautunut liian tiiviiksi siitä kohtaa, johon kylvin nauriit, sillä siemenistä kasvoivat vain ihan pienet lehdet, jotka kuihtuivat pois.

Kruunutilli kasvoi komeasti, mutta tavallinen tilli jäi kitukasvuiseksi. Salaattia tuli niin paljon kuin vaan jaksoi syödä. Mansikkasato olikin sitten pienempi, syötäväksi jäi kokonaista kaksi marjaa sen jälkeen kun raakileet salaperäisesti katosivat. 

Koska olen tähän asti viljellyt kasvimaata periaatteella "kylvän siemenet maahan ja toivon parasta", menin Hyötykasviyhdistyksen järjestämälle aloittelijan puutarhakurssille. Sieltä olen saanut paljon tietoa ja ideoita, mutta se onkin sitten oma juttunsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti